Arvostelut
0 kommenttia

Resident Evil 7: Biohazard

kirjoittanut 9.2.2017
 

Resident Evil 7: Biohazard sytyttää pelisarjan sammuneen liekin, mutta pitää yhä sisällään asioita, joiden tuloa sarjaan en ymmärrä. Ensimmäinen Resident Evil – joka hieman osuvasti Japanissa tunnettiin nimellä Biohazard – oli aikanaan (vuonna 1996) merkittävä teos ja asetti jonkinlaisen tason selviytymiskauhulle ja pitää pintansa osittain vielä tänäkin päivänä. Resident Evil 7: Biohazard astelee esikoisen jalanjäljissä ja yrittää parhaansa mukaan täyttää ja muokata niitä perinteitä kunnioittaen.

Klassiset Resident Evil-tunnusmerkit leijuvat pelin yllä alkumetreiltä asti.

Jälleen on kauhupelissä vaimo hukassa ja tavallinen Matti Meikäläinen rientää apuun. Tällä kertaa Matin kengissä on Ethan Winters. Ethanin vaimo Mia on ollut vuosikaudet kateissa, mutta saatuaan Mialta mystisen viestin, Ethan lähtee päättäväisesti etsimään häntä. Poiketen muista ressareista, tässä päähahmo ei ole koulutettu poliisi tai sotilas vaan tuiki tavallinen tien tallaaja. Jäljet johtavat hylätyltä vaikuttavalle maatilalle, jossa kaikki ei ole ihan kunnossa. Ethan-parka saa kokea kovia ja edessä on tuskaisa ja kauhulla kuorrutettu seikkailu.

re7_giantbomb

Klassiset Resident Evil-tunnusmerkit leijuvat pelin yllä alkumetreiltä asti. Menneisyyttä ja pahuutta huokuvat rakennukset, lukitut ovet, kummalliset symbolit, pulmat, perinteiset tallennuspisteet ja ammusten pula palauttavat muistoja sarjan alkuajoista. Tapahtumat sijoittuvat Louisianaan, Yhdysvaltoihin ja tarina on kaikkine koukeroineen ihan mukavaa keskitasoa, vaikka peli itsessään sisältää liikaa Japanilaista kauhua minun makuuni. Vanhaa kunnon ramppaamista huoneesta toiseen ja takaisin, sekä perseen penkistä nostavat yllätykset aiheuttavat nostalgian tunteita hyvässä ja pahassa. Yllätykset muuttuvat kuitenkin pelin edetessä hieman ennalta-arvattaviksi. Pahaa osaa jo odottaa muutaman yllätetyksi tulemisen jälkeen ja viimeistään pöydillä lojuva varoittavan suuri määrä ammuksia ja lääkepulloja kielii yleensä jostain tulevasta.

Peliin on upotettu melkoinen määrä salaisuuksia ja kerättävää, joita ei luultavasti löydy ensimmäisellä pelikerralla.

Pulmat ovat mukavan haastavia, vaikka usein kyse on vain oikeiden esineiden löytämisestä peliympäristöstä. Haastavuuden taso vaihtelee, mutta pysyvät helpon ja keksivaikean välillä. Välillä toivoisin, että pulmine vaikeustason voisi myös valita. Perfektionisteille ja Trophien kerääjille on luvassa haasteita, sillä peliin on upotettu melkoinen määrä salaisuuksia ja kerättävää, joita ei luultavasti löydy ensimmäisellä pelikerralla. Muun muassa hyvin kätketyillä erikoiskolikoilla pääsee avaamaan muutamassa tallennuspisteessä lintuhäkkejä, jotka pitävät sisällään hyödyllisiä tavaroita. Ethan löytää ja osaa valmistaa aisteja vahvistavaa ainetta jolla pimeyteen kätketyt tavarat löytyvät helpommin.

re7_giantbomb_02

Asearsenaali on kattava ja loppua kohden valinnanvaikeus astuu kuvioihin, sillä pelisarjalle ominainen rajoitus kannettaville esineille on armoton ja usein pitääkin palata tallennuspisteelle tekemään repussa tilaa uusille tavaroille. Monilla tavaroilla on useampi käyttötarkoitus ja esineiden yhdisty on tuttu jo ensimmäisestä osasta. Joitain tavaroita voi käyttää sellaisenaan ja joitain pitää yhdistellä saadakseen haluamansa tuotteen. Ethan pystyy valmistamaan muun muassa panoksia, lääkeitä, polttoainetta liekinheittimeen ja jopa hermokaasulla varustettuja kranaatinheittimen panoksia. Ei hassumpaa perussiviililtä.

Ensimmäisen persoonan kuvakulmalla on suuri merkitys tarinankerrontaan ja kauhun tunteeseen.

Odotin peliä kauhunsekaisin tuntein. Enkä vain siksi koska peli olisi pelottava, vaan siksi että pelaaminen tapahtuisi ensimmäisestä persoonasta. Resident Evil-pelit on perinteisesti koettu kolmannesta persoonasta, mutta koska VR, ensimmäinen persoona on kehittäjälle looginen valinta. Ja osa pelin kohidsta on selvästi suunniteltu toimimaan paremmin VR-laitteella. Sen lisäksi, että Resident Evil 7 on selvästi ottanut vaikutteita Kojiman ja Guillermo Del Toron P.T.:stä – joka osoittautui varsin onnistuneeksi projektin aluksi ja sai valtavan fanikunnan – on ensimmäisen persoonan kuvakulmalla suuri merkitys tarinankerrontaan ja kauhun tunteeseen. Hyvä kauhu ja pelko nojaavat usein siihen mitä kuulet mutta et näe. Ensimmäinen Resident Evil hallitsi pelaajan näkökenttää kiinteillä kuvakulmilla ja ”lisäsi” kauhun tunnetta kankealla ohjauksella. Tämä resepti on auttamatta vanhanaikainen, vaikka mielestäni peli toimisi myös kolmannesta persoonasta, kuitenkin ilman kankeaa ohjausta.

Resident Evil 7: Biohazard on hyvä peli, joka palaa pelisarjan perustuksiin ja ytimeen. Se kosiskelee uutta yleisöä ja lämmittää sarjan vanhempia faneja. Peli on graafisesti varsin taitavasti tehty, eikä pelimekaniikastakaan ole oikein mutistavaa. K-18 leima on hyvin ansaittu, sillä peli ei ole kovin paljon säästellyt verta tai suolenpätkiä. Pelin pituus on aavistuksen venytetty, vaikka kokonaiskesto pyöriikin vain 10 tunnin paremmalla puolella. Peli avaa epäilemättä sarjassa uuden luvun, eikä muutamaa viittausta lukuun ottamatta kaipaa aiempia sarjan pelejä alleen. Pelaajan.net suosittelee kauhun ja selviytymisen ystäville.

Pelaajan-Net_Recommend-Badge_w200

Kuvat: Giant Bomb

Jaa artikkeli:

on Twitter on Facebook on Google+

Kommentoi ensimmäisenä!
 
Vastaa »

 

    Kommentoi