Pelaaminen on hauskaa. All-Stars Battle Royalea voi pelata PS3 -tai Vitalla, vaikka ostaisi vain toisen kaupasta. Peli tukee Cross-Play -ominaisuutta, jolla molemmat versiot ottelevat keskenään myös verkossa, jakavat myös tallennustiedot ja hahmojen tasot. Peli on siis varsin mainio ostos jos omistaa molemmat laitteet. Pelata voi missä vain ja milloin vain.

Hahmovalikoima on hyvä, vaikkei täydellinen. Mielestäni mukaan olisi voinut laittaa esimerkiksi Final Fantasy -sarjan osista 7-9 jonkin hahmon, koska Sonyn konsolilla kyseiset pelit varsin tunnetuksi tulivat. Myöskin Crash The Bandicoot on hahmo, joka on mielestäni Playstationin vakionaamoja. Noh, marinat sikseen. Mukana on mm. Parappa,  Sweet Tooth, Nathan Drake, Cole, Kratos ja Sackboy, näin nopeasti mainittuna. Alla kuitenkin täysi lista.

Kaikille löytyy varmasti oma suosikki ja itse huomasin pelaavani pääosin Twisted Metalista tutulla Sweet Toothilla, koska tyyppi on vaan retee. Muutaman tunnin netissä pelanneena voin sanoa, että Raiden näyttäisi olevan varsin suosittu hahmo.

Itse toiminta on hektistä, muttei liian. Kontrollit toimii nätisti ja kentissä on vaihtelua. Lisäkivansa pakkaan tuovat erilaiset erikoisesiineet ja tietysti hahmojen Super -liikkeet, jotka voivat olla varsin messeviä. Vielä en osaa sanoa, kuinka paljon peli painottuu niiden käyttämiseen, luulisi että paljon. Erilaisia pelimuotoja on Arcade -moodista netissä pelattavaan Tournament -muotoon ja haasteisiin.

Tällästä moninpelihubailua PS3 -ja Vita on kaivannutkin. Nintendon Smash Bros -sarja tulee tottakai mieleen, mutta peli tuntuu silti tuoreelta. Cross-Play ominaisuus ansaitsee lisämaininnan. On mahtavaa, että peliä voi pelata ja jatkaa missä vain ja molempia versioita ei tarvitse erikseen ostaa.

Kuva: Official

Aveline palkataan osaksi vastarintaa ja monimutkaista poliittista välienselvittelyä. Naisen uskomattomat taistelutaidot tulevat paikoin tarpeeseen ja verenvuodatusta riittää varsin reilusti. Aveline pistää porukkaa matalaksi vaikkapa ihan kaupungissa keskellä kirkasta valoa, kunhan lähimailla on pukukoppi, josta toisenlaisen persoonan voi itselleen hetkessä vaihtaa. Aveline voi pukeutua snobi, orja –tai tappokuteisiinsa. Jokainen näistä sisältää omat hyödyt erilaisissa tilanteissa.

Monet ovat varmasti kaivanneet Vitalle kunnon megabudjetin seikkailua ja Assassin’s Creed 3 : Liberation varmasti täyttää monien toiveet. Peli näyttää konsolilla varsin hyvältä, vaikkakin pieniä framerate –ongelmia esiintyy ajoittain. Avelinea on pääosin hyvä ohjata ja tuntuma on hyvin tuttu sarjan edellisiä osia pelanneille. Vitan kosketusnäyttöä käytetään paikoitellen tietyissä toiminnoissa, joka tuntuu tosin hieman pakotetulta. Pelaaminen käsikonsolilla pitää olla mieluisaa.

Avelinen ohjaaminen toimii hyvin, mutta tuntuu välillä asteen kömpelöltä jos asioita pitää tehdä nopeasti. Pelin alkukin sisälsi jo hieman hiiviskelyä ja soluttautumistehtäviä, joista esimerkki videossa jutun alapuolella. Video myös todistaa, että pelaajalta ei avainten pölliminen onnistunut aivan käden käänteessä, tosin vika varmasti oli pelaajassa tällä kertaa. En silti kaipaisi kosketusnäyttökontrolleja joka peliin.

 Itse olen ollut varsin tyytyväinen Vitan pelitarjontaan, eikä Liberations ei sitä todellakaan heikennä. Toivottavasti peli ei olisi ylimitoitettu käsikonsolille kuin Uncharted: Golden Abyss, joka yksinkertaisesti on varsin pitkä peli. Viime viikkoina on tullut valtavasti laadukkaita pelejä ja aion antaa myös AC3: Liberationille mahdollisuuden.

Kuva: Giant Bomb

Oma World of Warcraft –tilini on ollut jäissä jo useamman kuukauden. Edellinen lisälevy Cataclysm kirjaimellisesti pisti pelin uusiksi, mutta jostain syystä se ei koukuttanut samalla tavalla, kuin Burning Crusade ja Wrath of the Lich King. Pidän itseäni kuitenkin morppaajana ja olen vaalinut tuota titteliä pelaamalla Swtoria ja Riftiä Wowin ollessa tauolla. Kohta kuitenkin alkaa syksyn pimeydet ja mikäs muu voisikaan valaista tuota aikaa, kuin Mists of Pandarianin raikkaan erilainen pastellimaailma, joka tulee muuttamaan World of Warcraftia pinnan alla ja sen aalloilla.

Tämä ensimmäinen osa Mists of Pandaria –kolumnisarjaani käsittelee vain pandojen aloitusaluetta ja Munkin ensimmäisiä kykyjä ja tehtäviä. Toisessa osassa perehdyn enemmän tasojen nostamiseen uusilla alueilla ja lisälevyn muihin ympyröihin.

Panda on hengellinen otus

Pandalla pelaaminen alkaa hahmonluonnilla. Rotuun ja sen yksityiskohtiin on selkeästi panostettu ja mm. hahmoanimaatio on sen kohdalla omaa luokkaansa, tämä näkyy myös aloitusalueen välinäytöksissä. Alkualueella seikkailu kestää tasolle 10 asti ja tasot karttuvat varsin vikkelää, koska tehtävien tavoitteet ovat aivan niiden antajien vieressä. Kyse on kuitenkin enemmän tarinan kerronnasta pandojen kohdalla. Hyvin hengellinen alkunäytös kauniine musiikkeineen luo hyvin illuusion erilaisesta pelattavasta rodusta Warcraftin maailmassa. Pandat ovat rauhallisia ja hengellisiä otuksia, jotka lopulta joutuvat tekemään valinnan, Horde vai Alliance. Neutraalia tietä ei ole.

Chi -energialla pataan

Munkin kyvyt pyörivät Chi –energian ympärillä, jotka ovat nämä neljä pallo –kuvaketta portraitin alapuolella. Toiset kyvyt kasvattavat Chi-energiaa ja toiset kuluttavat sitä. Munkilla tosin on oma, perinteisempi energia palkki, jota ”peruskyvyt” kuluttavat, mutta kovimmat iskut tehdään Chi- energialla. Munkki saa aseeksi mm. seipään, mutta pääosin tämä on vain silmäkarkkia ja statsien nostamista, koska kyvyt uppoavat vastustajaan lähitaisteluanimaatioiden kautta, eli nyrkin iskujen ja kierrepotkujen kautta. Blizzard on aina osannut hahmoanimoinnin ja pullea panda taistelee varsin näyttävän näköisesti. Eräänlaisena Munkin ”blinkkinä” toimii pyörähdysliike, jolla hahmo tekee näyttävän väistöliikkeen. Hahmoluokalla on myös oma stunnaus –liike racialina. Pidempikestoinen ”Fists of Fury” –liike voi myös stunnata vastustajan. Munkin peruslyöntinä toimii Jab –liike, joka generoi Chi –energiaa. Stance of the Fierce Tiger on ensimmäinen Munkin ”taisteluasento” , joka generoi Chi –energiaa enempi tietyillä liikkeillä (esim. Jab) ja kasvattaa vauriota. Lopputason skilleihin yritän päästä myöhemmissä artikkeleissa, vaikkapa videon voimin.

Pandojen aloitusalue on varsin harmoninen paikka, jossa pistäytymistä suosittelen lämpimästi. Paikasta ei löydy synkkyyttä millään ja alkutasot vierivät eteenpäin todella vauhdikkaasti. Musiikki on erittäin taianomaista ja silmiin pisti eniten parantunut hahmoanimaatio rodun kohdalla.

Munkki hahmoluokkana tuntuu kiinnostavalta ja luokan erikoistumisista löytyy jokaiselle jotain ( eli Tank, Healer, Dps), mutta tämä valitaan ilmeisesti vasta tasolla 15. Pelaajan.net palaa takaisin Mists of Pandariaan ja raportoi maailmasta myöhemmin.

Sain käsiini vihdoin Sonyn uuden käsikonsolin, Playstation Vitan. Kyseessä on suurehko laite, viiden tuumaan kosketusnäytöllä varustettuna. Vita on varustettu etu -ja taka kameroilla, kosketustakapaneelilla ja kahdella analogitatilla. Konsolin uumenissa sykkii neliydinprosessori, 512mb järjestelmämuistia ja 128mb videomuistia. Nykyinen järjestelmämuistin määrä mahdollistaa viimein puhechatin pyörittämisen taustalla vaikkapa pelatessa.  Näyttö on erittäin skarppi (960×544 resoluutio) ja reagoi kosketukseen todella hyvin. Analogitatit ovat kohtalaisen pienet varsinkin itselle, mutta ajavat asiansa ja ovat selkeästi parannus. Käyttöjärjestelmä on yksinkertainen ja omasta mielestäni varsin mukava käyttää. Julkaisupelejä on laitteella jo noin kolmisenkymmentä, mm. Uncharted: Golden Abyss.

Muistikortit ovat valitettavasti kohtuullisen kalliita, 4 GB:n kortti maksaa noin 20 euroa, 8GB:n 30euroa ja 16GB:n noin 50 euroa. Vitaan käyvät vain “PS Vita -muistikortit” ja pelejä saa joko omalla “kortillaan” tai PS Storesta ostettuna. Tällä hetkellä monet nettikaupat myyvät myös erilaisia tarvikepaketteja Vitalle. Konsolista on kaupoissa kaksi versiota; Wi-Fi -ja Wi-Fi + 3G -versiot (249e ja 299e).

Itse olen kuitenkin varsin mehuissani laitteesta. En ole päässyt vielä kunnolla testaamaan laitteen takakosketuspaneelia pelikäytössä.  Videossa käyn läpi laitetta ja sen käyttöliittymää. Videolle on päässyt myös pieni klippi Rayman Origins -pelistä. Palailen tarkemmin laitteen ominaisuuksiin käytännössä seuraavissa Pelaajan.net testaa -artikkeleissa. Aikomukseni on myös testata paremmin käsikonsolin yleistä käytettävyyttä kavereiden kanssa pelatessa.