Dragon Age: Origins

Dragon Age: Origins on loistavasti toteutettu, perinteitä kunnioittava roolipeli joka näyttää, että kyseisen lajityypin pelejä voidaan tuoda konsoleillekin. Bioware on onnistunut jälleen luomaan loistavan, vaihtoehtoja täynnä olevan seikkailun, jonka jokaisen miekasta ja magiasta pitävän on koettava.

Tutun turvallinen hahmonluonti

Tarina on sopivan perinteinen ja sisältää petosta ja demonien maailmanvalloitussuunnitelmia. Ensimmäiseksi valitset hahmosi rodun, luokan ja ulkonäön. Pelissä on kuusi Origins -tarinaa, jotka määräytyy valitsemasi luokan kautta. Niiden jälkeen hahmostasi tulee ”Gray Warden” ja matkasi sankaruuteen alkaa. Tarinan lähtökohtana on koota eliittijoukko, jolla päihittää Archdemon. Tarina on hyvin perinteinen, mutta tervetullut. Koska kyseessä on Bioware -peli, pääset tekemään mooralivalintoja, joidenka ratkaisut voivat olla erittäin synkkiä. Tekemäsi valinnat vaikuttavat ryhmänjäsenesi mielipiteeseen sinusta. Pahimmassa tapauksessa voit joutua vastakkain oikean käden miehesi kanssa.

Takapotkulla päähän

Xbox -versio on yksinkertaistettu käyttöliittymältään, koska ohjaimessa on vain tietty määrä nappeja. PC – versiossa on suuri actionbar ja konsoliversioissa tietyt slotit kykyjen pikakäynnistykseen tai mahdollisuus käyttää kykyjä muutaman valikon takaa. Tämä voi tuntua hieman säätämiseltä, mutta henkilökohtaisesti tämä rauhoitti sopivasti tilanteissa toimimista. Peli toimii niinkuin monet muutkin Biowaren roolipeli-eepokset, elikkä taistelun saa pysäytettyä ja näin voit käskyttää jokaista ryhmäsi jäsentä vaikkapa yksitellen. Jokaisella hahmolla on myös Tactics -paneeli, jossa voit mikromanageroida jokaisen hahmon käyttäytymistä taistelutilanteissa. Eli ”heittääkö Heal -loitsun tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, vaiko vasta Mana -pullon jälkeen?”. Suurinpiirtein sama järjestelmä kuin Final Fantasy XII -pelissä. Monille konsoliroolipelien ystäville peli voi tuntua erittäin armottomalta, vaikka konsoliversio Dragon Agesta onkin PC- versiota helpompi. Pelissä on useampi vaikeustaso ja vasta Hardcorella mukaan kuvioihin tulee Friendly Fire, joka muuttaa laajojen loitsujen käytön melko totaalisesti. Easyllä pelaaminen on täysin haasteetonta ja Normal -tasossa pelaaminen tuntui mukavan haasteelliselta paikoin, varsinkin jos tämäntyylisen pelin pelaamisesta on aikaa. Tosin kovimmat jätkät pelaa Friendly Fire -päällä, elikkä Hardcore -tasosta Nightmareen.

Graafisesti peli ei ole konsoleilla mikään timantti, mutta sisätilat ovat pääosin edukseen. Tekstuurit ovat kovin suttuisia ulkotiloissa ja hahmo-animointi on välillä tönkköä,mutta tämä on vain pintaa. Ruudunpäivitys takkuilee suurimmissa taisteluissa,mutta peli pysyy silti pelattavana, eli siis konsoliversioissa. Jos vertaa pleikkarin ja boxin graafista ulkoasua on peli asteen nätimpi pleikalla, mutta täysin eri luokkaa PC:llä, joka selkeesti on pelin ”oikea ” alusta. Äänimaailma ja soundtrack eivät erotu kummemmin edukseen. Hyvin perinteistä ja toimivaa. Ääninäyttely on kohdallaan ja melkeinpä kaikki on ääninäytelty.

Dragon Age on ehdottomasti roolipelien kärkeä konsoleilla. Se on tyylikkään perinteinen, synkkä ja koukuttava. Pelissä on monta muisteltavaa hetkeä ja tylyä vaihtoehtoa ratkoa tilanteita. Demonit eivät ole kilttejä ja et valmasti sinäkään. Henkilökohtaisesti viime vuoden paras peli.

Parasta nyt: 1. Super Mario Odyssey 2. Pillars of Eternity 3. Battlefront 2. Odotan: God of War (PS4). Voit seurata minua myös Twitterissä!

Leave a reply:

Your email address will not be published.