Gravity Rush
Gravity Rushin sankari on muistinsa menettänyt tyttö Kat, joka pystyy oudon kissansa avulla manipuloimaan painovoimaa. Peliympäristönä toimiva kaupunki on Navi –hirviöiden ja oudon pyörremyrskyn vallassa ja Kat voimineen tulee nopeasti osaksi tätä ohutta juonittelun ja salamyhkäisyyden verkkoa, joka kaupungissa velloo.
Peli lähtee käyntiin varsin hitaasti Katin kykyjä opettelemalla. Tytön kämppäkin viemäreissä pitää laittaa aluksi kuntoon, ennekuin tarina oikeasti lähtee mielenkiintoisemmin käyntiin. Pelimaailma on avoin ja sisältää myös sivutehtäviä, mutta pelin päätarina vetää alun kömpelyyden jälkeen mukaansa niin lujaa, että sivutehtävät jäivät pakosti myöhemmälle. Mukavan kompakti, tyylikäs ja uniikin oloinen pelimaailma nostaa pisteitä. Tutkimisesta ei tule ähkyä.
Gravity Rushia on mukava pelata. Kat liikkuu paikasta toiseen sulavasti ja tytön kykyjen avulla kaupunki tulee tutuksi nopeasti paikasta toiseen ”lentelemällä”. Painovoiman kanssa kikkaillaan todella paljon ja sen ympärille on luotu mukavan yksinkertainen taistelumekaniikka, joka tosin välillä aiheuttaa harmaiden hiuksien kasvua. Yleisesti maassa taisteleminen toimii muutamalla napilla, mutta painovoiman mukana olo tuo siihen kosketuskontrolleja ja erilaisia erikoishyökkäyksiä, jotka yleensä osoitetaan hirviöiden arkoihin kohtiin. Tämä vaatii välillä turhankin tarkkaa silmää ja Navi –otusten ohi lentäminen kesken tiimellyksen on varsin yleistä. Painovoimalla kikkaillaan onneksi muuallakin kuin taisteluissa ja sen avulla päästään tutkimaan kaupunkia sen jokaisesta kuvakulmasta.
Pelistä ei myöskään puutu kevyttä hahmonkehitystä. Kat kerää eräänlaisia ”kiviä”, joiden avulla tytön kykyjä voi parantaa ja uusia ostaa. Tämä on aina tervetullutta tämäntyyppiseen peliin. Taistelu alkaa hahmonkehityksen kautta monipuolistumaan ja tytöstä saa varsin tehokkaan ”navi-killerin”, mutta toiminta ei itselle ollut se mieleenpainuvin osa Gravity Rushia.
Tarinaa kuljetetaan eteenpäin sarjakuvamaisten ruutujen avulla, jossa Vitaa kallistelemalla saa meininkiin pientä kolmiulotteisuutta. Kosketuskontrolleilla mennään keskusteluissa eteenpäin ja muutenkin peli käyttää Vitan mahdollisuuksia näppärästi hyväkseen.
Gravity Rush on tyylikäs peli, mutta ei välttämättä visuaalisen tyylinsä takia sovi kaikille. Peli pyörii varsin nätisti ja kaupungissa on tarpeeksi kokoa ja monipuolisuutta, mutta ei kuitenkaan paljoakaan interaktiivisuutta. Tämän antaa helposti anteeksi. Pelin äänimaailma ja musiikki ei herättänyt kauheasti mielenkiintoa tai tunnetta pelatessa, mutta ajoi asiansa ja sopi tarpeeksi hyvin pelin omaperäiseen tyyliin.
Gravity Rush on reilun kymmenen tunnin peli. Kesto on aivan tarpeeksi Vita –konsolille ja sitä voi pidentää sivutehtäviä tekemällä ja kaiken tutkimalla. Peli monipuolistaa Vitan pelivalikoimaa ja on ehdottomasti sen mielenkiintoisempia pelejä. Tarinavetoisten pelien ystäville suosittelen ehdottomasti.
Jani Peltonen toimii Pelaajan.netin päätoimittajana ja ylläpitäjänä. Tällä hetkellä viimeistelee lopputyötään pelisuunnittelusta ja nauttii Bioshock Infinite:stä PS3:lla. Voit seurata häntä myös Twitterissä!
Kommentoi Facebook -tai Pelaajan.net -tunnuksilla
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
