Journey
”On iltamyöhä taipaleella muuan reissumies. Hän viheltelee kulkeissaan. Hän mistä tulee minne menee taivas yksin ties.” Tapio Rautavaaran kappaleen sanoitukset tiivistävät hyvin Journeyn lähtökohdat. Rautavaaralla ja perinteisellä suomalaisella iskelmämusiikilla ei silti ole mitään tekemistä varsinaisen pelin kanssa, joka on silmiä aukaiseva kokemus jos vain annat matkan viedä mennessäsi.
What to do, What to do?
Journey on thatgamecompanyn uusin taidepläjäys Flowerin jälkeen, joka oli yksinkertainen PS3-tekniikkademo jota oli mukava pelailla, mutta ei herättänyt sen kummempia mielipiteitä ainakaan allekirjoittaneessa. Flowerista poiketen, Journey on peli jota on lievästi sanottuna vaikea alkaa kuvailemaan. Itselläni ensimmäinen puolituntinen kului siihen, että yritin keksiä mistä pelissä on kysymys ja mitä siinä yleensä pitää tehdä. Journey antaa alussa pienet vihjeet ja loput jää pelaajan itse opittavaksi. Alussa esiintyvä avuttomuuden tunne on selkeästi suunniteltua ja siitä ei kannata sen enempää huolestua, sillä kokeilemalla oppii ja selviää. Pelissä ohjataan punaiseen kaapuun sonnustautunutta hahmoa, joka aloittaa matkansa aavikkomaisemista kohti suurta tuntematonta vuorta. Maisemat koostuvat suurimmaksi osaksi hiekasta ja sinne hautautuneista rakennelmista. Journeyssa eteneminen tapahtuu kävelemisen lisäksi liitelemällä, joka onnistuu keräämällä energiaa kaapuun kiinnitettyynyn huiviin. Lentomatka on suoraan verrannollinen huivin pituuteen, jota pystyy kasvattamaan löytämällä kentistä hohtavia artefakteja. Liitämällä huivin energia ehtyy ja sitä saa uudelleen ladattua kentistä avuliailta ”kangasolioilta” ja toiselta pelaajalta.
Alaks olee mun kaa?
Yksi hienoimmista Journeyn ominaisuuksista on sen nettipeli, joka on saumattomasti integroitu peliin. Pelatessasi saatat huomata toisen kaapuniekan juoksentelemassa hiekkadyynien päällä. Toisen pelaajan henkilöllisyydestä ei kuitenkaan saa mitään tietoa ja kommunikointi rajoittuu pelkkien äänimerkkien käyttöön, joita pystyy myös käyttämään interaktioihin pelin eri elementtien kanssa. Tämän toisen pelaajan kanssa voi tehdä yhteistyötä kentän läpäisimeksi tai sitten voit jättä henkilön kokonaan huomioimatta. Tämä ns. nettipeli tuo peliin ääretöntä lisäarvoa, koska se herättää tunteen aidosta yhteen hiileen puhaltamisesta ja matkan loppuun saattamiseksi yhteistyön voimin. Kommunikoinnin ja informaation rajoittaminen on tässä tapauksessa erinomainen idea, sillä pelaajan ei tarvitse kuunnella rääväsuisia kakaroita, tai lueskella inboxista kettuiluviestejä. Suosittelenkin ehdottomasti pelaamaan viimeisen kentän mahdollisuuksien mukaan taisteluparin kera.
Elämysmatkailua
Pelin grafiikka ja äänimaailma luovat peliin käsin kosketeltavan tunnelman jota harvoin nykypeleistä löytää. Journey saa pelaajassa aikaan tyyneyden ja rauhallisuuden tunteen, joka pelaamisesta mukavaa ja osittain jopa meditatiivista. Tavallaan Journey on samaan aikaan seikkailu-, tasohyppely ja kasuaalipeli. Itse arvostan pelissä sitä, että kenttien läpäisyllä ei ole mitään kiirettä. Voit koska tahansa pelin aikana ottaa meditaatioasennon ja unohtaa virtuaaliset ja todelliset kiireet. Journey pelinä kuvastaa jonkinlaista aikuistumisriittiä, joita löytyy länsimaisen kulttuurin ulkopuolelta. Matkan loppuun päästyäsi tunnet todellakin kulkeneesi pitkän matkan ja saavuttaneesi jotain erityistä, jota et osaa kuvailla. Ainoana valituksen aiheena minulla on pelin pituus, joka on auttamattoman lyhyt. Pelin pystyy läpäisemään parin tunnin yhtäjaksoisella pelaamisella. Journey on erinomainen tekele joka loistaa erilaisuudellaan ja tunnelmallisella sisällöllään. Nyt pois sieltä Modern Warfaren nettipelistä ja lähde rauhoittumaan todelliselle elämysmatkalle Jouneyn parissa.
Kuvat: GiantBomb
Kommentoi Facebook -tai Pelaajan.net -tunnuksilla
3 Kommenttia viestiin Journey
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tämä pitää kyllä kokea.
Tämä pitää kyllä kokea.
[...] työstettiin. Muista pitää kuvatekstit päällä! Pelaajan.netin arvostelun pelistä voi lukea TÄÄLTÄ. Lähde: Pelaajalehti Kuva: Giant [...]