Pelaajan loppuvuosi

Vihdoinkin. Illat pimenevät ja pelihuoneen lämpötila laskee takaisin siedettävälle tasolle. Tuloillaan oleva syksy ja sateet antavat oivan syyn upottautua pelien pariin. Tuttua loppuvuoden pelitulvaa varten on hyvä hieman lämmitellä sormia, jos ne sattuivat kesän helteiden alla pääsemään pelikohmeeseen.

Mistäköhän taas repisi aikaa pelata kaikkea mielenkiintoista, mitä loppuvuosi tuo tullessaan? Bungien Destiny on oman listan kärkisijalla, mutta entäs Dragon Age: Inquisition, The Evil Within, uusi Call Of Duty: Advanced Warefare, Far Cry 4, EA:n NHL ja FIFA 15? Enkä halua unohtaa The Divisionia ja Metal Gear Solid V: Phantom Painia tai niitä tusinaa arcadepeliä, joita varmasti tulen himoitsemaan virtuaalikaupan hyllyillä. Jokainen näistä vaatii älyttömästi pelitunteja. Huhhuh. Onneksi aloitin viikko sitten Diablo III:n pelaamisen, sehän on tiettävästi ihan läpijuoksupeli. Satun vielä olemaan luonteeltani oikea kivenkääntäjä, jonka täytyy koluta jokainen nurkka ja kerätä kaikki mahdolliset kilvet ja kirveet, mitä kentistä löytyy. Myös Mass Effect 3 oli jäänyt edellisten pelivuorten taakse ja kokematta, joten päätin ahmia hädissäni myös sen, ennen kuin uutta pelattavaa ilmestyy. Nyt täytyy myöntää, että on hieman ahne ja epätoivoinen olo. Positiivista on se, että valittamisen aiheet ovat aika vähissä, jos liika pelattava aiheuttaa harmaita hiuksia.

En kuitenkaan paini niin kutsutun ongelman kanssa yksin. Monet pelaajat kärsivät samasta syndroomasta, jossa energia ja vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän millään. Tämän vuoden syksylle olen kehitellyt täysin uuden suunnitelman, jotteivät loppuvuoden tärkeimmät julkaisut ole pelaamatta vielä ensi kesänä. Happamin mielin joudun toteamaan, että edessäni on erittäin hankala tehtävä; priorisointi.

Itsestäänselvyyshän on, että Diablo III ja Mass Effect 3 on pelattava alta pois, ennen kuin aion ottaa uutta pelattavaa. Hypet ohjaavat mielihalujani, vaikka kuinka yrittäisin olla objektiivinen kuluttaja. Destinyn Alpha ja Beta saivat minut niin pahasti koukkuun, että peli on jo ollut ennakkotilauksessa kuukauden, joten siinä yksi nimi tälle vuodelle. EA:n urheiluille ei jää varmasti aikaa kuin toiselle. Luulenpa, että talvi tuo mieleeni enemmän kiekon kuin pallon, joten NHL lienee se luonnollisin valinta heti FIFAn jälkeen. Minulla on Far Cry 3 edelleen kesken – eiköhän se neljäs osa jaksa odottaa ensi vuoteen, vaikka toisaalta Himalajan vuorilla kikkailu houkutteleekin kovasti. Laitetaan Far Cry 4 varasijalle. Call Of Dutyt ovat olleet ainakin kampanjan puolesta suhteellisen lyhyitä, joten enköhän ehdi Advanced Warefaren jossain välissä pelaamaan. Mutta se moninpeli. Annan moninpelille viikon aikaa, en enempää. Hieman kauhua on pakko saada pimeisiin iltoihin, joten The Evil Within sopii siihen kuin peukalo…kumihanskaan. The Division ja MGS: Phantom Pain tulevat vasta niin loppuvuodesta, että enköhän ole siihen mennessä selvinnyt suuremmasta pelisumasta. Ja sitten kun tuonne väleihin vähän ripottelee arcadepelattavaa, niin eihän tässä mitään sen ihmeempää priorisointia edes tarvittu.

Jep. Tosiasiassa on todella vaikea valita, mitä pelaisi mieluiten. Valitsen kuitenkin pelattavan usein mielialan mukaan. Jos joku keksii keinon, miten siihen vuorokauteen oikeasti saataisiin lisää tunteja, niin voin vaihtokaupassa tarjota tätä patenttihakemusta odottavaa priorisointimetodiani. Vielä kun jotenkin osaisin päättää, kummalle seuraavan sukupolven konsolille pelit ostaisin. Pelirikasta syksyä!

Pelaajan loppuvuosi

Vihdoinkin. Illat pimenevät ja pelihuoneen lämpötila laskee takaisin siedettävälle tasolle. Tuloillaan oleva syksy ja sateet antavat oivan syyn upottautua pelien pariin. Tuttua loppuvuoden pelitulvaa varten on hyvä hieman lämmitellä sormia, jos ne sattuivat kesän helteiden alla pääsemään pelikohmeeseen.

Mistäköhän taas repisi aikaa pelata kaikkea mielenkiintoista, mitä loppuvuosi tuo tullessaan? Bungien Destiny on oman listan kärkisijalla, mutta entäs Dragon Age: Inquisition, The Evil Within, uusi Call Of Duty: Advanced Warefare, Far Cry 4, EA:n NHL ja FIFA 15? Enkä halua unohtaa The Divisionia ja Metal Gear Solid V: Phantom Painia tai niitä tusinaa arcadepeliä, joita varmasti tulen himoitsemaan virtuaalikaupan hyllyillä. Jokainen näistä vaatii älyttömästi pelitunteja. Huhhuh. Onneksi aloitin viikko sitten Diablo III:n pelaamisen, sehän on tiettävästi ihan läpijuoksupeli. Satun vielä olemaan luonteeltani oikea kivenkääntäjä, jonka täytyy koluta jokainen nurkka ja kerätä kaikki mahdolliset kilvet ja kirveet, mitä kentistä löytyy. Myös Mass Effect 3 oli jäänyt edellisten pelivuorten taakse ja kokematta, joten päätin ahmia hädissäni myös sen, ennen kuin uutta pelattavaa ilmestyy. Nyt täytyy myöntää, että on hieman ahne ja epätoivoinen olo. Positiivista on se, että valittamisen aiheet ovat aika vähissä, jos liika pelattava aiheuttaa harmaita hiuksia.

En kuitenkaan paini niin kutsutun ongelman kanssa yksin. Monet pelaajat kärsivät samasta syndroomasta, jossa energia ja vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän millään. Tämän vuoden syksylle olen kehitellyt täysin uuden suunnitelman, jotteivät loppuvuoden tärkeimmät julkaisut ole pelaamatta vielä ensi kesänä. Happamin mielin joudun toteamaan, että edessäni on erittäin hankala tehtävä; priorisointi.

Itsestäänselvyyshän on, että Diablo III ja Mass Effect 3 on pelattava alta pois, ennen kuin aion ottaa uutta pelattavaa. Hypet ohjaavat mielihalujani, vaikka kuinka yrittäisin olla objektiivinen kuluttaja. Destinyn Alpha ja Beta saivat minut niin pahasti koukkuun, että peli on jo ollut ennakkotilauksessa kuukauden, joten siinä yksi nimi tälle vuodelle. EA:n urheiluille ei jää varmasti aikaa kuin toiselle. Luulenpa, että talvi tuo mieleeni enemmän kiekon kuin pallon, joten NHL lienee se luonnollisin valinta heti FIFAn jälkeen. Minulla on Far Cry 3 edelleen kesken – eiköhän se neljäs osa jaksa odottaa ensi vuoteen, vaikka toisaalta Himalajan vuorilla kikkailu houkutteleekin kovasti. Laitetaan Far Cry 4 varasijalle. Call Of Dutyt ovat olleet ainakin kampanjan puolesta suhteellisen lyhyitä, joten enköhän ehdi Advanced Warefaren jossain välissä pelaamaan. Mutta se moninpeli. Annan moninpelille viikon aikaa, en enempää. Hieman kauhua on pakko saada pimeisiin iltoihin, joten The Evil Within sopii siihen kuin peukalo…kumihanskaan. The Division ja MGS: Phantom Pain tulevat vasta niin loppuvuodesta, että enköhän ole siihen mennessä selvinnyt suuremmasta pelisumasta. Ja sitten kun tuonne väleihin vähän ripottelee arcadepelattavaa, niin eihän tässä mitään sen ihmeempää priorisointia edes tarvittu.

Jep. Tosiasiassa on todella vaikea valita, mitä pelaisi mieluiten. Valitsen kuitenkin pelattavan usein mielialan mukaan. Jos joku keksii keinon, miten siihen vuorokauteen oikeasti saataisiin lisää tunteja, niin voin vaihtokaupassa tarjota tätä patenttihakemusta odottavaa priorisointimetodiani. Vielä kun jotenkin osaisin päättää, kummalle seuraavan sukupolven konsolille pelit ostaisin. Pelirikasta syksyä!

Pelien parissa vietetty aika on kuin laittaisi pankkiin rahaa…vai miten se meni. Kuuntele Pelaajien Podcast!

Leave a reply:

Your email address will not be published.