Ratchet & Clank: Q-Force

Tuorein Ratchet & Clank-peli pohjaa pitkälti tower defence-tyyppiseen taktikointiin.

Käytännössä jokaisessa kentässä on Q-Forcen tukikohta jota tulee puolustaa hyökkääviltä vihollislaumoilta. Tukikohdasta ulkomaailmaan ulos vie kaksi erillistä tietä, jotka molemmat on syytä pitää visusti suojattuna sillä puolustuksen murruttua on piru irti.

Pirteää väri-iloittelua voi pelata niin ylhäisessä yksinäisyydessään, kuin kaverin kanssa tai tuhota verkon yli vastapuolen tukikohtia. Pelimuodosta huolimatta pohjimmiltaan peli kuitenkin pysyy aina melko samana.

Oma tukikohta kullan kallis

Tukikohdassa kyhjöttäminen ja vastapuolen odottaminen ei pitkän päälle toimi, vaan liikkeelle on lähdettävä. Erilaisia puolustustarpeita kuten muureja, miinoja ja aseita varten on kerättävä pultteja, joita totuttuun tapaan saa laatikoita murskaamalla ja vihollisia tuhoamalla. Pultit toimivat pelissä valuuttana ja tukikohdan puolustamistarpeiden lisäksi pultteja vastaan on mahdollista myös korjata sieltä löytyviä generaattoreita, joiden kimpussa sisään päässeet viholliset luonnollisesti ensimmäisenä ovat.

Omaan käteen aseita saa niinikään maastoa tutkimalla, peli alkaakin täysin ilman minkäänlaista tuliasetta. Ja aseitahan riittää discotanssiin pakottavasta pommista jäätävään jäädytysaseeseen saakka. Mitä pidemmälle tukikohdasta uskallat lähteä, sen parempia aseita mahdollisesti löydät.

Aseet ja resurssit eivät ole ainoa syy lähteä omasta linnakkeestaan. Kulloisenkin planeetan puolustuskeskus on valloitettava pahiksilta takaisin. Tehtävää riittää siis, varsinkin kun vähän jokaista käsillä olevaa tehtävää saa usein tehdä samaan aikaan. Pelin edetessä vaikeusaste kasvaa myös kohtalaisen hyvin ja co-op saattaa olla pitkässä juoksussa hyvä optio harkita. Kentät on mahdollista läpäistä myös yksin, mutta työsarkaa on edessä sen mukaisesti.

Ja jotta asioita ei vedettäisi mutkia oikoen, on vastapuolella käytettävissään jos jonkinlaista epeliä omin erikoisominaisuuksineen varusteltuina. Jokaiselle huolella valikoidulle ja hankitulle aseelle tuleekin varmasti käyttöä vihollisten syöksyessä loppumattomana virtana niskaan.

Ei mitään pientä puuhastelua

Alkuun peli vaikuttaa äärettömän hauskalta. Karkkivärein kuorrutettu taktiikkaräime kuitenkin alkaa ontua pelin edetessä, sillä kentät ovat huolellisesta suunnittelusta huolimatta melko monotonisia ja pelityyppi on pohjimmiltaan kentästä huolimatta aina se sama. Vaihtelun puutteesta kärsivä peli alkaa puuduttaa viimeistään siinä vaiheessa kun vaikeustaso nousee yli hilseen jopa co-opia ajatellen ja mielenkiintoa on todella vaikea pitää yllä.

Pelasi kampanjaa sitten yksin taikka yhdessä, on aivan mahdotonta sekä puolustaa tukikohtaa että hankkia resursseja samaan aikaan. Käytännössä ei kovinkaan montaa metriä omien muurien ulkopuolelle ehdi kun jo hälytyskellot varoittavat lähestyvästä vihollisesta ja homma tyssää siihen. Omaan puolustukseen on vaikea luottaa, kun tietää sen olevan puutteellinen valuuttapulan vuoksi. Tämä johtaa paikoin sekavaan koheltamiseen pitkin poikin kenttää. Kaiken lisäksi käytössä oleva varustus ei tunnu riittävältä, vaan lähes paperiset muurit murtuvat alta aikayksikön, aseistuksesta puhumattakaan. Jokainen hyökkäys melkein vaatiikin pelaajan läsnäolon ja useimmissa tapauksissa mielellään kahden.

Verkon yli pelattava moninpelimuoto ei poikkea itse pääpelistä riittävästi jotta se jaksaisi pitää mielenkiintoa varsinaisesti yllä. Moninpeli koostuu kolmesta vaiheesta. Ensimmäinen tiedusteluvaihe antaa vapaat kädet alueen tutkimiseen ja aseiden sekä pulttien keräämiseen. Sen jälkeen alkaa kilpavarustelu ja omien joukkojen kokoaminen, jonka jälkeen vallataan vastustajan tukikohta omaa suojellen.

Peli näyttää siltä miltä Ratchet & Clankin tulee näyttääkin, ja vaikka itse peli ja kentät koostuvat pitkälti samoista elementeistä, on niiden toisistaan poikkeavaan ulkoasuun panostettu ihan hyvin. Harmillisesti omaan kovaan dialogi kuulostaa tosi rasittavalta, mutta ikäsuosituksen huomioiden LOL-tyylisiin heittoihin nojaava läppä varmasti uppoaa kohderyhmään ihan sulavasti.

Pelisarjan ystäville tätä voi melko turvallisin mielin suositella, muille lähinnä varauksella.

Kirjoittanut: Jenni Ahlapuro
http://www.jepuankka.com 

Kuvat: Official

Jenni Ahlapuro on parikymppinen teknologiaprinsessa, videopelibloggaaja sekä Pelaajan.netin avustaja. Multitalentti jokapaikan höylä ja ikuinen arjen sankari, jonka edesottamuksia voi seurata myös Twitterissä! ja Jepuankka.comissa!

Leave a reply:

Your email address will not be published.