Resident Evil: Operation Raccoon City
Muutamia peliarvosteluja kirjoittaneena vastaan tulee välillä myös keskinkertaisia pelejä, mutta Resident Evil: Operation Raccoon City on kaukana keskinkertaisesta. Peli on yksinkertaisesti tyrmäävän huono, aivan kuin mainostelevision viimeaikaiset kotimaiset tuotokset Idolsista Helsingin Herroihin.
Persoonatonta pelaamista
Resident Evil: Operation Raccoon Cityn on kehittänyt kanadalainen Slant Six Games, joka muistetaan Sonyn alustoille julkaisemista SOCOM-peleistä. Uusin lisäys Resident Evil -pelisarjaan on selkeästi ollut kehittäjälle liian suuri pala purtavaksi, tai sitten kaikki on vain jostain syystä mennyt täysin metsähallituksen puolelle. Paljon RE-pelejä pelanneena toivoin, että Operation Raccoon City ei olisi niin suuri katastrofi mitä eri pelimedioissa toitotettiin, mutta valitettavasti peli on juuri niin huono kuin pelkäsinkin.
Pelin erittäin lyhyt kampanja on suunniteltu pelattavaksi co-oppina neljän pelaajan kesken. Jos satut olemaan kavereita vailla, niin tekoäly ottaa kolme muuta hahmoa haltuunsa, ihan vain sinun kiusaksesi. Tekoäly ohjaa tiimikavereitasi aina ampumalinjalle, tai sitten ne juoksentelevat minne sattuu ja syöksyilevät tarpeettomasti, vaikka välitöntä vaaraa ei näkyisi mailla halmeilla. Kampanjassa käytetyt hahmot ovat uusia persoonattomia tuttavuuksia RE-universumissa, jotka vaipuvat unholaan jokaisen pelikerran jälkeen. Tunnettuja hahmoja näkyy vihollisen roolissa kampanjan aikana, mutta ne ovat pelattavissa ainoastaan moninpelimoodissa.
Kökköä grafiikkaa
Yleensä en jaksa kirjoittaa pelin grafiikoista ellei niissä ole oikeasti jotain mainitsemisen arvoista. RE:ORC ansaitsee maininnan hyvästä yrityksestä emuloida Pleikka kakkosen “Emotion Engineä”, sillä peli on graafisesti rumaa katsottavaa. Ongelma ei pelkästään rajoitu rumaan yleisilmeeseen, vaan pelin hahmoja ja vihollisia on ollut piirtämässä mielikuvituksettomat tyypit, jotka ovat erityisesti mieltyneet käyttämään hahmoilla cooleja keskijakauksia suoraan 1990-luvulta ja muutenkin hahmosuunnittelu on jäänyt vähintään puolitiehen.
Grafiikoista valitettaessa joku varmasti käy mielessään läpi vanhaa kliseetä, että eihän pelin ulkoasulla ole niin väliä, kunhan pelattavuus on kunnossa. Huoli pois, sillä RE: ORC on tuskaista pelattavaa. Hahmojen ohjaaminen on kankeaa ja tähtäimen liikuttaminen on hidasta. Oikeastaan ohjattavuutta ei sinällään ole saatu kokonaan pilattua, vaan ongelma löytyy enemmänkin vihollisten huonosta tekoälystä ja etenkin osumien tunnistuksesta. Vihulaiset saattavat juoksennella omia aikojaan päin seiniä saaden aikaan huvittavia hetkiä pelin aikana. Osumien tunnistus on ehkäpä huonointa mitä olen missään pelissä pelihistoriani aikana kohdannut. Operation Raccoon City ei ilmiselvästi ole kiinnostunut siitä mihin tähtäät, sillä vihulaisiin joutuu joskus läiskimään kokonaisen lippaallisen verran eikä mitään tapahdu. Sitten taas joskus pari laukasta polveen tappaa vihollisen välittömästi. Co-op-kaverini halusi kovin uskoa, että eri aseilla on vaihtelevat osumatarkkuudet, mutta valitettavasti hän oli väärässä.
Viruksen tartuttama nettipeli
Ai niin se tarina? Arvostelija ei siitä ole maininnut siitä vielä sanallakaan. Se johtuu siitä, että sitä ei ole. Wikipedian mukaan “tarina” kuuluu epävirallisesti Resident Evil kakkosen ja kolmosen välimaastoon, mutta ei tarjoa RE-fanille mitään uutta tai innostumisen aihetta. Kampanjassa Umbrella Corporationin palkkalistoilla oleva delta-tiimi lähetetään Raccoon Cityyn tuhoamaan kaikki jäljet Umbrellan kämmäyksistä, jotka ovat saaneet aikaan zombierynnäkön kaupungin kaduille. Siinäpä se tarina sitten oikeastaan onkin, eri tehtävät koostuvat lähinnä siitä, että näennäisten syiden takia sinun pitää taas siirtyä uuteen lokaatioon, jossa eteen tulee ähäkutti. Tehtävän kohde on tietenkin jostain syystä siirtynyt ja delta-ryhmän pitää siirtyä uusiin koordinaatteihin.
Kampanja on lyhyt kokemus, mutta RE: Operation Raccoon Cityssä on pyritty keskityttymään enemmän tiimipohjaisiin nettipeleihin. Yksinpelin ja moninpelin aikana pelaajan on mahdollista kerätä kokemuspisteitä, joilla voi mm. ostaa uusia aseita sekä ominaisuuksia eri hahmoille. Pelissä on neljä eri moninpelimoodia, jotka periaatteessa ovat hienosti nimettyjä variaatioita perinteisistä deathmatchista ja lipunryöstöstä. Moninpeli on hieman mukavampaa pelattavaa kuin yksinpelikampanja, mutta pitemmän päälle tympeä ja mielikuvitukseton kenttäsuunnittelu alkaa kismittämään ohjaimen päässä. Moninpelissä huono osumantunnistus korostuu vielä enemmän, kun vastassa ihmispelaajia, jotka liikkuvat Raccoon Cityn kaduilla tekoälyä sujuvammin tehden osumisesta vieläkin hankalampaa puuhaa.
Resident Evil: Operation Raccoon City on harvinaisen tympeää pelattavaa, jonka jokainen RE-fani olisi varmasti toivonut olevan parempi kuin se lopulta on. Pelin konsepti on sinällään kohdillaan, mutta se on saatu jotenkin pilattua miltei jokaisesta näkökulmasta.
Kuvat: Giant Bomb
Kommentoi Facebook -tai Pelaajan.net -tunnuksilla
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
