Roolipelikevät
Alkuvuoden roolipelisumassa on genren fanien syytä hymyillä. Kattaus on tarjonnut jokaiselle jotakin japanilaistyyppisestä ropesta scifinamutteluun ja kaikkea maagista sekä mystistä siltä väliltä. Toukokuuhun mennessä meitä on ehditty helliä sellaisilla laatunimikkeillä kuin Mass Effet 3, Final Fantasy 13-2, Kingdoms of Amalur: Reckoning, Witcher 2, Diablo 3 ja uutena tulokkaana Dragon’s Dogma. Kesälomasuunnitelmat on siis syytä laittaa uusiksi viimeistään nyt, jos sitä jo ei ole tehnyt.
Vaikka The Elder Scrolls-sarjan viidennen osan, Skyrimin menestyksen jälkeen onkin ehkä paha yrittääkään laittaa paremmaksi, ei yrittäjistä onneksi ole ollut pulaa. Roolipelivuosi 2012 on tähän mennessä tarjoillut uniikkeja ja ei-niin-uniikkeja, tunnerikkaita, eeppisiä ja mielenkiintoisia kokemuksia. Osa luottaa omaleimaisuuteen ja tarinaan siinä missä toinen peli nojaa vahvasti geneerisyyden tuomaan turvaan.
Roolipelien monet eri kasvot..
Roolipeli ei ole roolipeli ilman hahmonsa kehittämistä kokemuspisteitä keräämällä. Ja inventaariota on pakko päästä räpeltämään mahdollimman paljon. Aistin jo hyväksyviä nyökkäyksiä. Itsekin pidän peleistä joissa voin valita hahmoluokan itse, kehittää hahmoani haluamaani suuntaan ja varustaa luomukseni mieleiselläni gearilla. Kirsikkana kakun päällä haluan tehdä mahdollisimman paljon maailmaa ravisuttavia päätöksiä suuntaan tai toiseen.
Usein tulee kuitenkin vastaan pelejä joissa hahmo on jo kokonaan, tai osin ennalta päätetty. Bioware tekee näin esimerkiksi Mass Effect-pelisarjassa sekä Dragon Age 2-pelissä. Hahmon rotu ja sukunimi ovat valmiiksi määriteltyjä, mutta kaikesta muusta vastaa pelaaja itse. Tuttuna rotuna ihminen ei välttämättä ole se kaikkien suosikkihahmo roolipeliä pelatessa, mutta pelihahmon siihen sitominen ei välttämättä automaattisesti huononna pelikokemusta. Se luo vain erilaiset lähtökohdat.
Witcher 2 oli mielestäni erittäin mainio ja hyvin toteutettu roolipeli. Omilla valinnoillasi oli selkeästi ja konkreettisesti havaittavia vaikutuksia pelin maailmassa. Inventaario täyttyy jatkuvalla syötöllä mitä moninaisemmasta tavarasta ja aseita sekä varustusta pääsee tuunaamaan, pääsit olemaan pelin herrana. Siltikin hahmona toimii jokaisella pelikerralla samalla naamalla varustettu sama Geralt samassa noiturin ammatissaan. Vain kykypuilla teet pesäeroa edelliseen hahmoosi.
.. eivät aina näytä ihan samalta.
Edellämainitut olivat tietyistä rajoituksistaan huolimatta mainioita pelejä siinä mielessä, että tarinaan ja pelin kulkuun pystyi vaikuttamaan omilla valinnoillaan. Parhaimmillaan jopa niin paljon, että uudelleenpeluuarvo oli huipussaan pelin tuntuessaan täysin eri peliltä vaihtoehtoisia valintoja pitkin edetessään. Kolikon kääntöpuolena taas kevään uutukaisista Kindoms of Amalur: Reckoning ei tätä suonut, vaan toimintaroolipeli keskittyi lähinnä soljuttamaan puolivillaista tarinaa eteenpäin kaikessa mielenkiinnottomassa rauhassaan. Vähän kaikkialta vähän kaikkea lainannut tekele osoitti, ettei kirkkaalla karkkikuorrutteella hämätä ketään uskomaan että sen alla olisi mitään katinkultaa kummoisempaa.
Japanilaiset roolipelit poikkeavat tyypillisesti hieman länsimaisista sisaristaan. Tarinaa vyörytetään paljon cgi:n kautta tajuntaan ja kokonaisuus on usein lineaarisempi. Mistään päätöksien riemujuhlasta harvemmin voi puhuakaan ja usein ainoa vaikutuspiirinsä alainen asia on pelihahmonsa kyvyt ja geari. Isot siniset silmät ja hassunvärinen tukkakin on jo valittu mätsäämään raflaavaan, niinikään valmiiseen nimeen. Ei kaikki voi leikkiä samalla hiekkalaatikolla, ja hyvin toteutetu putki on aina hyvin toteutettu putki.
Nykyaikana genrejä sulatellaan surutta yhteen. Minusta se on ihan hyvä ja mielenkiintoinen asia. Roolipelien kohdalla se tarkoittanee sitä että ihan puhtaita roolipelejä tullaan ehkä näkemään vähän harvemmin ison osan nykyropeistakin painottaessa jo nyt toiminnan puolelle. Me ollaan saatu todella isot määrät todella hyviä ja laadukkaita pelejä viime vuosien aikana, toivotaan että tämä hyvä putki jatkuu.
Kirjoittanut: Jenni Ahlapuro
www.jepuankka.com
Kuva: Giant Bomb
Jenni Ahlapuro on parikymppinen teknologiaprinsessa, videopelibloggaaja sekä Pelaajan.netin avustaja. Multitalentti jokapaikan höylä ja ikuinen arjen sankari, jonka edesottamuksia voi seurata myös Twitterissä! ja Jepuankka.comissa!
Kommentoi Facebook -tai Pelaajan.net -tunnuksilla
Yksi kommentti artikkeliin Roolipelikevät
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Itselläni myös Witcher 2 tällä hetkellä boxissa, mutta ei oo kerinnyt vaan sen pariin kunnolla vielä. PC:llä toki myös tullut sitä pelattua aikoinaan